tiistai 5. syyskuuta 2017

YHÄ YLEMMÄS JA LISÄÄ MUTKIA

Viittaan edelliseen blogiin ja kerron, että meillä on nyt ylhäällä kaikkien suorien junien aikataulut Firenzen Stazione centralista Pontassieveen. Viimeinen juna lähtee illalla klo 23.40, joten voi siellä yömyöhäänkin notkua. 

Unohdin myöskin viimeksi mainita, että bussi no 12 jäi Stazione centralille ja sieltä menimme vielä pikkubussilla joen rantaan. Nyt tiedämme, että päärautatieasemalle on ydinkeskustasta lyhyt matka kävellä ja sieltä pääsee suoraan junalla Pontassieveen. Tietäisivätpä italialaiset itsekin yhtä paljon! Kaiken oppii kun vähän kotiutuu. Vaikka Firenze on suuri kaupunki, kaikki kuuluisimmat nähtävyydet ovat samassa läjässä, joten kävelymatkat ovat lyhyitä.

Viikonloppuna teimme maaseutukierroksia autolla. Kävimme Sienassa sekä kahdessa pikkukaupungissa, San Gimignanossa ja Castelfiorentinossa. Maisemat ovat henkeäsalpaavan kauniita ja tiet kiemurtelevat serpentiinien lailla mäkiä ylös ja alas. Nousimme ylös, ylös, ylös ja kävimme 1050 m korkeudessa. Minulla olivat korvat lukossa melkein koko viikonlopun.


Rufina

Siena


Siena

Castelfiorentino





Paikalliset huristelivat aikamoista ylinopeutta ja annoimme kiltisti tietä. Kun 50-60 km tuntinopeudella mennään neulansilmämutkaan 3-4 kertaa kilometrin matkalla, niin se on meille tarpeeksi kova vauhti. Paikalliset ajoivat vähintään seitsemääkymppiä, mutkissa toki vähän rauhallisemmin.

Kaupunkeihin ei ollut pitkä matka, mutta koska me pysähtelimme jatkuvasti ihastelemaan ja ihmettelemään, vietimme enemmän aikaa matkalla kuin kaupungeissa. Se oli oikeastaan tarkoituskin. Juuri kun luuli löytäneensä maailman kauneimman maiseman, vielä upeampi odotti muutaman kilometrin päässä. Kuvista ei todellakaan käy ilmi miten kaunista siellä oikeasti on.

Sienan keskusaukiolla, Piazza del Campolla järjestetään kaksi kertaa vuodessa Palio, laukkakilpailu, jossa 17 eri kaupunginosaa kilpailevat kukin yhden kilpailijan voimin voitosta. Nyt emme valitettavasti heppoja nähneet, mutta näimme kaksi perinteistä musiikkiesitystä ja kolme hääparia. Emme maistelleet viinejä, vaikka kuuluisaa viinitietä ajoimmekin. Huomasimme kyllä minkä tilan viiniköynnös näytti kuivuudesta kärsineeltä ja minkä tilan köynnöksiä oli onnistuttu kastelemaan tarpeeksi. 

Viikonlopun sateet jäivät heikoiksi. Perjantain ja lauantain välisenä yönä jyrisi ukkonen kunnolla, mutta viikonlopulle luvattu sade jäi aika vaatimattomaksi. Lämpötila huitelee ennusteiden mukaan +25 ja +28 välillä, mutta käytännössä se on auringossa yli +30 astetta edelleen. Siihenkin alkaa tottua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

CIAO, ARRIVEDERCI, A DOPO!

Kaikki kiva loppuu aikanaan, kuten myös tämä reissu. Paluumatkalla alkoi jo vähän väsyttää autossa istuminen ja taas 4 kertaa hotellin vaih...