LÄHTÖÄ TEKEMÄSSÄ 

 

Lähden mieheni kanssa loppukesällä autolla Baltian kautta Italiaan. Matkoihin olemme varanneet 4 vrk per suunta ja ajettavaa Tallinnasta n. 2600 km kohteeseen Toscanassa. Olemme autoilleet Euroopassa siitä lähtien kun lokakuussa 35 vuotta täyttävä esikoisemme syntyi.  Kantapään kautta on opittu, ettei ajoaikataulu saa olla liian kireä, vaikka vuorotellen ajammekin. Italiaan ajamme nyt ensimmäistä kertaa (aiemmin lentäen), olemme pyörineet yleensä Saksa-Sveitsi-Ranska -akselilla sekä Puolan ja Baltian alueella.

Via Baltica vetää normaalisti hyvin - ainakin v. 2015 kun viimeksi ajoimme siellä - mutta Puolan valtaisa rekkaliikenne yhdistettynä kapeisiin teihin ja ruuhkiin vaatii kärsivällisyyttä sekä aikaa. Keskinopeus on pääteilläkin ruuhka-aikoina vain 60-70 km/h. Puolan päätiet ovat nykyään hyväkuntoisia, mutta ajokulttuuri kapeilla teillä nostaa hiukset pystyyn. Pientareet ovat olemattomia ja kaksikaistaisella tiellä saattaa olla neljäkin ajoneuvoa vierekkäin kun keskellä tietä autojen välissä on ohittava auto ja moottoripyöräilijä kiemurtelee samaan syssyyn missä tilaa löytyy. Rekkoja voi tulla vastaan monen kymmenen letkassa. Ei pidä myöskään unohtaa villisikaperheitä (niitä näkee jo Virossa), joiden tienylitys voi kestää useammankin minuutin. Kokemusta on. Autoilijat varoittavat yleensä toisiaan valoja vilkuttamalla.

Firenzen ja tietysti Toscanan muidenkin kaupunkien taideaarteiden sekä rennon italialaisen ilmapiirin ohella odotan matkalta upeita maisemia varsinkin vuoristossa. Menomatka on tarkoitus tehdä suoran kaavan mukaan - Baltia, Puola, Tsekki, Itävalta, Italia, mutta paluumatkalla suunnittelimme koukata  Brennerin solan kautta Saksaan ja sieltä Puolaan. Alkuaikoina ajoimme aina Ruotsin ja Tanskan kautta Keski-Eurooppaan, mutta kun Via Baltica valmistui ja rikollisuus alueilla väheni, aloimme kulkea sitä kautta. Ikinä ei ole tarvinnut pelätä - tiedän, että vieläkin monet suomalaiset kuvittelevat Via Baltican joksikin maantierosvojen valtaväyläksi. Maalaisjärkeä pitää käyttää eikä kannata olla sinisilmäinen. Liettuassa meidät yritettiin kerran pysäyttää "vika autossa" -kikalla ja pysähtymään viittova nainen astui suuttuneena melkein auton eteen ajaessamme kylmästi ohi.

Reissaamme aina mahdollisimman pienellä budjetilla ja kukkarokin kiittää reittivalintaa. Puolassa on reittimme halvin bensa, Italiassa kallein. Automme kuluttaa säästeliäästi, joten pelkät laivamatkat Helsingistä Travemündeen ja takaisin olisivat maksaneet melkein yhtä paljon kuin edestakaiset bensat kohteeseen + yöpymiset matkalla. Harvoin olemme varanneet matkayöpymiset etukäteen. Baltiassa löytyy runsaasti Bed and Breakfast/Gasthaus -tyyppisiä paikkoja emmekä ole turhan nirsoja, oma kylpyhuone pitää kuitenkin olla. Jo 40 eurolla saa esim. Latviassa ihan mukiinmenevän kämpän omalla kylpyhuoneella. Itävallassa on kuitenkin tietojeni mukaan parempi varata majoitus etukäteen, siispä teemme sen matkan aikana :).

Tässä on vielä vähän aikaa odotettava, että päästään lähtemään. Matkatunnelma alkaa jo satamassa kun odotetaan laivaan pääsyä. Kuljemme yleensä Eckerö Linella. Tallinnassa ollaan klo 11.00 ja sinä päivänä ehtii vielä hyvin ajaa vaikka Liettuan puolelle. Navigaattorin lisäksi matkassa on aina karttakirja. Mikään ei voita selkeää, ajantasaista karttaa!

Aloitin tämän blogin pitämisen eräänlaisena matkapäiväkirjana. Jos joku saa tästä ideoita tai tietoa oman matkansa suunnitteluun niin olen iloinen. Tarina jatkuu kun lähdemme - tai ehkä vähän viivästyneenä ;).