SADETTA ODOTETTAVISSA

Tämän päivän vietimme "kotikaupungissa". Kävelimme aamupäivällä kaupungilla ja joen rannassa, mutta kun lämpötila kohosi yli +30, lähdimme paikallisten tavoin viettämään siestaa viileämpiin sisätiloihin. Olimme myös aika väsyneitä matkasta, joten tämä päivä otettiin rennosti.

Täällä on satanut viimeksi huhtikuussa! ja se näkyy kaikkialla. Lucifer on polttanut ruohon ruskeaksi ja vihannessato on jäänyt huonoksi. Paikallisia tuotteita ei paljon kaupoissa näy. Ainoastaan kaupunkia halkovan Sieve -joen rannassa on vehreämpää, mutta joki on kutistunut aika pieneksi. Nyt on alueelle luvattu sadetta ja ukkosta huomisesta alkaen viikonlopuksi. Ei se meitä haittaa, tulee alas mitä tulee, onhan tässä sateeseen totuttu.

Pontassievessä on ollut asutusta jo 500 vuotta ennen ajanlaskumme alkua! Vanhan kaupungin kadut ovat niin kapeita, ettei siellä isolla autolla mahtuisi ajamaankaan. Kaduilla joutuu myös kiipeämään aika jyrkkiä mäkiä. Täällä on kuitenkin kaikki kävelymatkan päässä eikä kaupungissa ajaminen ole muutenkaan suositeltavaa. 

Ajamisesta puheen ollen päästäänkin polttoainehintoihin. Italiassa on korkea työttömyysaste ja matala tulotaso, mutta paljon autoja. E95 maksaa näkemämme perusteella 1,45-1,88 €/litra. Tuo 1,88 € oli hinta Itävallan rajan jälkeen moottoritien varrella palvelupisteessä. Itse tankaten hinta olisi ollut vain 1,68 €. Onneksi ei tarvinnut tankata.

Vuokraisäntämme Leonardo kertoi, että monissa perheissä on VÄHINTÄÄN kaksi autoa. Toinen on yleensä Fiat Panda (se uusi, hienompi malli) ja toinen usein Ford tai Folkkari - sainpa siihenkin F-kirjaimen. Mistähän he tinkivät kun vaatteetkin ovat yleensä viimeisen päälle tai muuten vaan löytyy tyylikkyyttä. Kylmässä pohjolassa on tietysti muutenkin suuremmat elinkustannukset kuin lämpimässä Italiassa. Täällä näkee kyllä sellaisiakin autoja, joista ei tiedä pitääkö ruoste ne kasassa vai onko ne niputettu mustekaloilla kiinni. Näkeehän niitä tosin Suomessakin!

Huomenna menemme junalla Firenzeen, ihan vaan tekemään yleissilmäyksen. Nyt jo etukäteen naurattaa tuo yleissilmäysajatus, koska se ei taida yhdessä päivässä onnistua. Jos tulee kovakin ukkosmyrsky, niin pitää viettää aikaa sisätiloissa. Löytyisiköhän jostain kauppakeskuksesta sitä italialaista tyylikkyyttä meikäläisellekin.

ALAMÄKEÄ PONTASSIEVEEN

Vihdoinkin perillä ja loppumatka olikin todellista alamäkeä, mutta onneksi vain noin autoilun kannalta. Viime yön yövyimme jo Italian puolella Padovan liepeillä Hotel Petrarcassa ja oli aika hulppea huone 70 € hintaan. Huone olisi maksanut vain 50 €, mutta aamiaisen kanssa tuon seitsemänkymppiä. Neliöitä oli vähintään 50 ja kylppäriin olisi voinut piilottaa norsun. 

Heti Itävalta-Italia -rajan jälkeen alkoivat mahtavat Pohjois-Italian alpit ja ajelimme niiden keskellä mäkiä ylös ja alas aivan hurmaantuneina upeista maisemista. Minä olin ajovuorossa ja mies sai vapaasti ihailla. Ei ollut paljon liikennettä, joten pystyin itsekin katselemaan ympärilleni. Siellä ei ruuhka-aikaan kannata pahemmin irrottaa katsetta tiestä, koska mutka tulee mutkan jälkeen ja monessa paikassa on vain yksi kaista suuntaansa tietöiden takia. Tie on kuitenkin moottoritie vähintään kaksine samansuuntaisine kaistoineen ja sallittu nopeus 110 km/h. Siitä ilosta saimme maksaa 17 € tiemaksua rajalta Padovaan saakka.

Tunneleita oli lukemattomia. Pituus vaihteli muutamasta kilometristä satoihin metreihin. Ne olivat niin kapeita, ettei edes jalankulkija olisi mahtunut siellä ajotien vieressä kävelemään. Valaistus oli kuitenkin hyvä eikä ahtaan paikan kammoa siksi tullut. 

Padovasta Bolognaan otimme maksuttoman reitin ja tarkoitus oli jatkaa sitä Firenzeen saakka. Jouduimme kuitenkin Bolognan keskustaan, vaikka tarkoitus oli kiertää se (ainahan me "joudumme" johonkin) ja aikamme pyörittyämme oli pakko luovuttaa ja antaa herra Navigaattorin ohjata meidät Firenzeen vievälle A-1 moottoritielle. Hinta Firenzeen 10,60 €. Maksu tapahtuu siten, että motarin alussa ovat portit, joille ajettaessa lipuke ilmestyy automaattisesti pömpelistä ja motarilta poistuttaessa ovat uudet portit ja pömpelit, joihin lipuke työnnetään ja ruutuun ilmestyvä summa maksetaan. Lipuke pyydetään säilyttämään 5 v. mahdollisten epäselvyyksien vuoksi, mutta kun pömpeli ei anna sitä enää maksun jälkeen takaisin!! Italialaista huumoria?

Sitten alkoivat taas tunnelit - ja alamäki. Nyt ei puhutakaan enää muutaman kilometrin pituisista tunneleista vaan reilusti yli 5 km pituisista. Olivat leveitä ja hyvin valaistuja, mutta siellä iski pienoinen ahdistus. Tunneleita oli perä perään n. 60 km matkalla ja koko ajan alamäkeä. Asuntomme isäntäväki kertoi, että olimme olleet yli 1000 m korkeudessa ja onhan se loivana alamäkenä pitkä, kun ei voi pystysuoraan laskeutua. Voi että, kun teimme virhearvion! Valitsimme Firenze express -reitin Firenze Panoramic sijaan. Panoramassa ei mennä tunneleissa, vaan nähdään KOKO MAISEMA, eikä matka kestä kuin n. puoli tuntia kauemmin. Korkeanpaikan kammoisten ei kuitenkaan kannata sitä ottaa, koska vuorten välissä mennään TOSI korkeilla silloilla.

Isäntäparimme Maura ja Leonardo ovat ystävällisiä, avuliaita ja tunkeilemattomia. He asuvat saman kadun varrella ja antavat meidän olla rauhassa kahden huoneen ja keittiön asunnossamme. Ovat kuitenkin lähellä jos tulee ongelmia. Puhtaat liinavaatteet he toimittavat meille oveen ripustamassaan kassissa ja me vuorostamme laitamme sinne likaiset. Aloimme heti tuntea itsemme paikkakuntalaisiksi, kun kävimme ruokakaupassa isäntäväen meille antaman vedettävän kauppakassin kanssa. Melkein kaikilla oli samanlainen, täällä ei turhia muovikasseja käytetä.

VOIHAN PUOLA

Olemme päässeet Itävaltaan asti, Wiener Neustadt -nimiseen kaupunkiin. Erään herran innokkaalla, mutta ystävällisellä opastuksella löysimme mukavan hotellin ja hän opasti meidät oma-aloitteisesti aivan hotellin ulko-ovelle, hurmaava gentleman!

Itävallassa olemme muutenkin kohdanneet ystävällisiä ihmisiä. Jouduimme erinäisistä, tässä mainitsemattomista syistä ajamaan Wienin halki vaikkei ensin pitänyt. Liikennevaloissa vieressä oleva moottoripyöräilijä koputti ikkunaan ja sanoi, että olemme harvinainen näky. Hän ei ole kuulema ikinä ennen nähnyt suomalaista autoa Wienin keskustassa. No, kyllä niitä varmaan on ollut muutamakin, mutta hän ei ole mahdollisesti ollut paikalla. 

Saimme joka tapauksessa valtaisat tervetulo- ja viihtymistoivotukset - emme raaskineet tietenkään kertoa, että olemme vain läpikulkumatkalla.

Niin, siitä Puolasta. Puolassa on jo hyviä teitä ja uusia tehdään näköjään koko ajan ja vanhoja korjataan, mutta kun kartat ja navigaattori eivät pysy perässä! En oikein pysty tässä erittelemään sitä tuskan määrää, mitä tuli koettua, kun jopa yksi päätie oli kokonaan kadonnut (laitettu sileäksi) ja navigaattori pyöritti meitä pari kierrosta ennenkuin tajusimme luottaa omaan suuntavaistoomme ja joihinkin ymmärrettäviin kyltteihin. VARMAAN viiden vuoden kuluttua tieverkosto alkaa olla valmis - tai huonolla onnella taas korjauksen tarpeessa. 

Navigaattorin kunniaksi on kuitenkin sanottava, että jos en olisi jo naimisissa, niin sanoisin herra Navigaattorille TAHDON. Oli ihana tunne kun Itävaltaan päästyämme herra Navigaattori ilmoitti, että "reitilläsi on 105 minuutin viive (onnettomuus), haluatko uudelle reitille, joka säästää jopa 80 minuuttia aikaa"? Tottakai haluan ja TAHDON!

Varsovan eteläpuolella Katowicen suuntaan mennessä alkaa loistava upouusi moottoritie, josta saa nauttia n. 80 km. Se jälkeen alkava moottoriliikennetie on yhtä hyvässä kunnossa. Siihen verrattuna esim. Turku-Helsinki moottoritie on perunapelto. Tsekinmaalla ja Itävallassa tiet ovat niin hyviä ja sileitä, että on kuin satukirjassa ajaisi. Upeat maisemat kuuluvat samaan satuun. Ainoa miinuspuoli tietysti on moottori- ja moottoriliikennetiemaksu. Eihän se ole suuren suuri, turistille kummassakin maassa n. 8 € ja voimassa 10 pv. 

Yllätys oli, että Itävallassakin on paljon tietöitä. Ymmärrän tosin, että uusia teitä rakennetaan ohittamaan pieniä kaupunkeja, joiden läpi kulkee valtava rekka- ja henkilöautoliikenne. Kadut ovat korkeintaan puolen metrin levyisiä ja asuntojen ulko-ovet aukeavat melkein ajotielle saakka. Hurjaa! Tiemaksuilla ja EU-rahalla tottakai katetaan paljon kustannuksia. 

Kirjoittelen taas kun on paremmin aikaa. Tässä on vain tehty matkaa ja käyty nukkumassa. Keskiviikkona meidän on määrä olla perillä Pontassievessä. Kuvassa kaunis maisema lounaspaikastamme ennen Itävallan rajaa.

VIIMEISIÄ VIILAUKSIA

Ohjelma alkaa olla mietitty ja suunnilleen sovittu, ainahan kaiken voi sitten muuttaa! Kun mennään yhdelle maailman kauneimmista seuduista, joka puolestaan on pullollaan mitä loisteliaimpia rakennuksia, museoita, kirkkoja, linnoja, palatseja, kukkuloita, viinitiloja, oliivitarhoja  jne. on pakko tehdä valintoja.

Teemme toisillemme myönnytyksiä, mutta sitten on niitä paikkoja, joihin kumpikin ehdottomasti haluaa. Museoista Uffizin lisäksi mm. Galileo-museo ja mahtava Palazzo Pitti, joka valmistui 1400-luvulla. Siellä on mm. yli 500 italialaista renessanssimaalausta, pukumuseo sekä hopeamuseo astioineen ja koruineen.

Olisipa upeaa, jos olisi olemassa eurooppalainen museokortti kuten sairausvakuutuskorttikin!

Retkikohteista ehdoton must on Chiantin viinitie, Strada Chiantigiana, joka johtaa Firenzestä Sienaan. Tie kiemurtelee upeissa maisemissa kukkulalta toiselle ja matkan varrella voi sitten maistella Italian kuuluisinta punaviiniä useammallakin tilalla. Sopii miettiä kumpi ajaa ja kumpi maistelee🙄. No, kuski saa sitten tietysti palkkioksi pullon parhainta.

Pisa ei välttämättä kuulu ohjelmaamme, mutta läheinen Livornon satamakaupunki kiinnostaa. Livornosta pääsee laivalla mm. Sardiniaan ja Korsikaan, mutta matkat kestävät niin monta tuntia etteivät ihan päiväretkenä mene. 

Livornosta n. 80 km etelään sijaitsee Piombinon satamakaupunki ja sieltä pääsee alle tunnissa Elban saarelle. Eri yhtiöiden lauttoja (http://www.directferries.co.uk/piombino_portoferraio_ferry.htm) kulkee tunnin välein ja edullisin meno-paluu auton kanssa on 113 €.  Tuo on meille mahdollista päiväretkenä jos lähdemme aikaisin liikkeelle. Asunnoltamme kestää ajaa n. 2,5 tuntia Piombinoon. Voimme tietysti yöpyäkin Elballa - yllättäen tällä hetkellä aika paljon vapaita huoneita, mutta TOSI hintavia.

Asuntomme sijainti on loistava, keskellä Pontassieven kaupunkia ja vain n. 100 m rautatieasemalle, josta lähtee puolen tunnin välein junia Firenzeen, kesto n. 20 minuuttia. Niin itsetuhoisia emme ole, että menisimme autolla Firenzen keskustaan. Liikenne on tukkoista, temperamenttista ja kuumaveristä eikä parkkipaikkaa saa mistään. Tuo on faktatietoa monelta ja monesta lähteestä. Ei semmoista pyörimistä ja ajanhukkaa enää jaksa.

Suunnitelmat ovat suunnitelmia ja todellisuus voi sitten olla ihan muuta. Positiivisella ja seikkailumielellä kuitenkin mennään. Tuhkarokotkin on lapsena sairastettu, joten kai meillä siis immuniteetti on...

MELKEIN MENOSSA

Pitää malttaa vielä viikon verran ennen H-hetkeä. Pitäisikö jo alkaa pakata? Mieli tekisi, mutta koira osoittaa jo nyt hermostumisen  merkkejä.  Aavistaa, että jotain tapahtuu ja seuraa jokaista askelta. Kai se muistaa, että ei pääse mukaan silloin, kun isäntäväki tulostaa hirveät määrät papereita, puheessa vilisee outoja sanoja (kuten Panevezys, Kaunas, Marijampole, Ostrava, Graz, Portogruaro, Bologna jne.) ja havaitsee "lievää" isäntäväen äänten kohoamista kun "KESKUSTELLAAN" matkan yksityiskohdista. 

Pakkaaminen on taitolaji, koska aina majapaikoissa matkan varrellakin kannamme kaikki kamat sisälle. Viekööt auton, mutta alelaareista haalimiamme helleryysyjä ette vie! Mies osaa pakata saksalaiseen tyyliin. Lasten ollessa pieniä Fiat Unoomme mahtui teltan lisäksi neljän ihmisen makuupussit, makuualustat, parin viikon vaatteet ja muut tykötarpeet sekä reilun puolen metrin korkuinen tyttären pehmopanda ja pojan legovarasto. Paluumatkalla järjestys ei tosin ollut enää saksalainen vaan täydellinen kaaos.

Mies on jakanut reitin kilometrit suunnilleen tasan 4 vuorokauteen ja ilmeisesti yövymme miljoonan tähden hotellissa keskellä liettualaista peltoa sekä Ljubljanan päärautatieasemalla, vaikkei se edes kuulu alkuperäiseen reittiimme. En viitsi turhia nipottaa, kyllä tässä ehtii vielä säätää monta kertaa😉.

Tällä kertaa olemme myös kaukaa viisaita ja ostimme sekä tulostimme netistä etukäteen liput Uffizin taidegalleriaan Firenzessä: http://www.uffizi.com - se on yksi maailman kuuluisimmista ja monipuolisimmista taidemuseoista - oikeastaan palatsi. Ilman etukäteisvarausta voi olla mahdotonta päästä sisään lähimmän parin viikon aikana tai sitten sitkeästi jonottaa vaikka 5 tuntia - ei sovi meille. Pariisin Louvreen jonotimme 1,5 tuntia vesisateessa ja se oli vielä inhimillistä. 

Roomassa yritimme huhtikuussa päästä Borghesen galleriaan, mutta ensimmäinen vapaa aika olisi ollut kymmenen päivän päästä. 

On tuo netti hieno keksintö! Nyt saimme liput Uffiziin jo syyskuun viidennelle päivälle ja sen jälkeen näyttää olevan vapaita aikoja monelle päivälle, toistaiseksi.

TIETYSTI nämäkin liput löytyvät mobiilista, mutta minä kun tykkään paperitulosteista, niin matkakansioon vaan!

KOHTA MENNÄÄN

Matka alkaa lähestyä ja tarvittavat dokumentit ovat koossa: kuitti maksetusta loma-asunnosta Pontassievessa, edestakaiset lauttaliput Helsinki-Tallinna-Helsinki, green card, auton maastavientilupa (menemme minun Fiestallani - se on paras ajoneuvo Italiassa Vespan, Fiatin ja Ferrarin jälkeen), vakuutuspaperit, passit + kahdet kopiot (piilotamme ne eri kasseihin yhdessä autossa😶, toki voin tulostaa kopiot sähköpostistakin kun olemme mahdollisesti liftanneet ryöstettyinä surkimuksina suurlähetystöön Roomaan), eurooppalaiset sairausvakuutuskortit ym. 
Suunnilleen kansiollinen paperia joka tapauksessa seuraa mukana, se siitä vapaasta liikkuvuudesta! TOISAALTA, melkein kaikki löytyy myös sähköpostista,  mutta eihän WiFi toimi joka paikassa. Budjettiimme eivät kuulu ylimääräiset nettilaskut ulkomailta.

Otamme mukaan myös pari halkoa (Viro vaatii puukiilat estämään vierimistä auton rikkoutuessa), huomioliivit x 2,  jauhesammuttimen ja sammutuspeitteen (Baltian maiden ja Puolan vaatimuksia). Ensiapulaukku on upouusi ja täynnä tuoretta tavaraa. Toivottavasti ei tule tarvetta käyttää, eihän uutta voi avata!
 

Nuorisolle on jaettu tehtävät koiran hoitajana sekä talon vahtina. Koira hoitaa sitten vuorostaan tyttären perheen kissojen vahtimisen niin, että ne taitavat viettää muutaman viikon sängyn alla ihan perimmäisessä nurkassa. Kissat ovat tosin tuoneet jo itsestään esille Pilli- ja Pullamaisia piirteitä, onkohan koiralla sittenkin Pekka Töpöhännän osa siinä näytelmässä..

LÄHTÖÄ TEKEMÄSSÄ 

 

Lähden mieheni kanssa loppukesällä autolla Baltian kautta Italiaan. Matkoihin olemme varanneet 4 vrk per suunta ja ajettavaa Tallinnasta n. 2600 km kohteeseen Toscanassa. Olemme autoilleet Euroopassa siitä lähtien kun lokakuussa 35 vuotta täyttävä esikoisemme syntyi.  Kantapään kautta on opittu, ettei ajoaikataulu saa olla liian kireä, vaikka vuorotellen ajammekin. Italiaan ajamme nyt ensimmäistä kertaa (aiemmin lentäen), olemme pyörineet yleensä Saksa-Sveitsi-Ranska -akselilla sekä Puolan ja Baltian alueella.

Via Baltica vetää normaalisti hyvin - ainakin v. 2015 kun viimeksi ajoimme siellä - mutta Puolan valtaisa rekkaliikenne yhdistettynä kapeisiin teihin ja ruuhkiin vaatii kärsivällisyyttä sekä aikaa. Keskinopeus on pääteilläkin ruuhka-aikoina vain 60-70 km/h. Puolan päätiet ovat nykyään hyväkuntoisia, mutta ajokulttuuri kapeilla teillä nostaa hiukset pystyyn. Pientareet ovat olemattomia ja kaksikaistaisella tiellä saattaa olla neljäkin ajoneuvoa vierekkäin kun keskellä tietä autojen välissä on ohittava auto ja moottoripyöräilijä kiemurtelee samaan syssyyn missä tilaa löytyy. Rekkoja voi tulla vastaan monen kymmenen letkassa. Ei pidä myöskään unohtaa villisikaperheitä (niitä näkee jo Virossa), joiden tienylitys voi kestää useammankin minuutin. Kokemusta on. Autoilijat varoittavat yleensä toisiaan valoja vilkuttamalla.

Firenzen ja tietysti Toscanan muidenkin kaupunkien taideaarteiden sekä rennon italialaisen ilmapiirin ohella odotan matkalta upeita maisemia varsinkin vuoristossa. Menomatka on tarkoitus tehdä suoran kaavan mukaan - Baltia, Puola, Tsekki, Itävalta, Italia, mutta paluumatkalla suunnittelimme koukata  Brennerin solan kautta Saksaan ja sieltä Puolaan. Alkuaikoina ajoimme aina Ruotsin ja Tanskan kautta Keski-Eurooppaan, mutta kun Via Baltica valmistui ja rikollisuus alueilla väheni, aloimme kulkea sitä kautta. Ikinä ei ole tarvinnut pelätä - tiedän, että vieläkin monet suomalaiset kuvittelevat Via Baltican joksikin maantierosvojen valtaväyläksi. Maalaisjärkeä pitää käyttää eikä kannata olla sinisilmäinen. Liettuassa meidät yritettiin kerran pysäyttää "vika autossa" -kikalla ja pysähtymään viittova nainen astui suuttuneena melkein auton eteen ajaessamme kylmästi ohi.

Reissaamme aina mahdollisimman pienellä budjetilla ja kukkarokin kiittää reittivalintaa. Puolassa on reittimme halvin bensa, Italiassa kallein. Automme kuluttaa säästeliäästi, joten pelkät laivamatkat Helsingistä Travemündeen ja takaisin olisivat maksaneet melkein yhtä paljon kuin edestakaiset bensat kohteeseen + yöpymiset matkalla. Harvoin olemme varanneet matkayöpymiset etukäteen. Baltiassa löytyy runsaasti Bed and Breakfast/Gasthaus -tyyppisiä paikkoja emmekä ole turhan nirsoja, oma kylpyhuone pitää kuitenkin olla. Jo 40 eurolla saa esim. Latviassa ihan mukiinmenevän kämpän omalla kylpyhuoneella. Itävallassa on kuitenkin tietojeni mukaan parempi varata majoitus etukäteen, siispä teemme sen matkan aikana :).

Tässä on vielä vähän aikaa odotettava, että päästään lähtemään. Matkatunnelma alkaa jo satamassa kun odotetaan laivaan pääsyä. Kuljemme yleensä Eckerö Linella. Tallinnassa ollaan klo 11.00 ja sinä päivänä ehtii vielä hyvin ajaa vaikka Liettuan puolelle. Navigaattorin lisäksi matkassa on aina karttakirja. Mikään ei voita selkeää, ajantasaista karttaa!

Aloitin tämän blogin pitämisen eräänlaisena matkapäiväkirjana. Jos joku saa tästä ideoita tai tietoa oman matkansa suunnitteluun niin olen iloinen. Tarina jatkuu kun lähdemme - tai ehkä vähän viivästyneenä ;).