Heti Itävalta-Italia -rajan jälkeen alkoivat mahtavat Pohjois-Italian alpit ja ajelimme niiden keskellä mäkiä ylös ja alas aivan hurmaantuneina upeista maisemista. Minä olin ajovuorossa ja mies sai vapaasti ihailla. Ei ollut paljon liikennettä, joten pystyin itsekin katselemaan ympärilleni. Siellä ei ruuhka-aikaan kannata pahemmin irrottaa katsetta tiestä, koska mutka tulee mutkan jälkeen ja monessa paikassa on vain yksi kaista suuntaansa tietöiden takia. Tie on kuitenkin moottoritie vähintään kaksine samansuuntaisine kaistoineen ja sallittu nopeus 110 km/h. Siitä ilosta saimme maksaa 17 € tiemaksua rajalta Padovaan saakka.
Tunneleita oli lukemattomia. Pituus vaihteli muutamasta kilometristä satoihin metreihin. Ne olivat niin kapeita, ettei edes jalankulkija olisi mahtunut siellä ajotien vieressä kävelemään. Valaistus oli kuitenkin hyvä eikä ahtaan paikan kammoa siksi tullut.
Padovasta Bolognaan otimme maksuttoman reitin ja tarkoitus oli jatkaa sitä Firenzeen saakka. Jouduimme kuitenkin Bolognan keskustaan, vaikka tarkoitus oli kiertää se (ainahan me "joudumme" johonkin) ja aikamme pyörittyämme oli pakko luovuttaa ja antaa herra Navigaattorin ohjata meidät Firenzeen vievälle A-1 moottoritielle. Hinta Firenzeen 10,60 €. Maksu tapahtuu siten, että motarin alussa ovat portit, joille ajettaessa lipuke ilmestyy automaattisesti pömpelistä ja motarilta poistuttaessa ovat uudet portit ja pömpelit, joihin lipuke työnnetään ja ruutuun ilmestyvä summa maksetaan. Lipuke pyydetään säilyttämään 5 v. mahdollisten epäselvyyksien vuoksi, mutta kun pömpeli ei anna sitä enää maksun jälkeen takaisin!! Italialaista huumoria?
Sitten alkoivat taas tunnelit - ja alamäki. Nyt ei puhutakaan enää muutaman kilometrin pituisista tunneleista vaan reilusti yli 5 km pituisista. Olivat leveitä ja hyvin valaistuja, mutta siellä iski pienoinen ahdistus. Tunneleita oli perä perään n. 60 km matkalla ja koko ajan alamäkeä. Asuntomme isäntäväki kertoi, että olimme olleet yli 1000 m korkeudessa ja onhan se loivana alamäkenä pitkä, kun ei voi pystysuoraan laskeutua. Voi että, kun teimme virhearvion! Valitsimme Firenze express -reitin Firenze Panoramic sijaan. Panoramassa ei mennä tunneleissa, vaan nähdään KOKO MAISEMA, eikä matka kestä kuin n. puoli tuntia kauemmin. Korkeanpaikan kammoisten ei kuitenkaan kannata sitä ottaa, koska vuorten välissä mennään TOSI korkeilla silloilla.
Isäntäparimme Maura ja Leonardo ovat ystävällisiä, avuliaita ja tunkeilemattomia. He asuvat saman kadun varrella ja antavat meidän olla rauhassa kahden huoneen ja keittiön asunnossamme. Ovat kuitenkin lähellä jos tulee ongelmia. Puhtaat liinavaatteet he toimittavat meille oveen ripustamassaan kassissa ja me vuorostamme laitamme sinne likaiset. Aloimme heti tuntea itsemme paikkakuntalaisiksi, kun kävimme ruokakaupassa isäntäväen meille antaman vedettävän kauppakassin kanssa. Melkein kaikilla oli samanlainen, täällä ei turhia muovikasseja käytetä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti