CIAO, ARRIVEDERCI, A DOPO!

Kaikki kiva loppuu aikanaan, kuten myös tämä reissu. Paluumatkalla alkoi jo vähän väsyttää autossa istuminen ja taas 4 kertaa hotellin vaihto. Ilma viileni myös progressiivisesti kotimaata lähestyttäessä ja Latvian Bauskassa mieskin vaihtoi pitkin hampain shortsit farkkuihin. Se oli viimeinen naula hellekelien arkkuun. Tosin jo Saksassa, Dresdenin paikkeilla, näimme ihmisiä kevyttoppatakeissa!!! Lämmintä olikin enää! n. 20 astetta.

Kun ajelee satoja kilometrejä saksalaista Autobahnia, niin tekee huomioita. Kun vielä muutamia vuosia sitten autot suhasivat baanalla tuulen nopeudella, niin nyt oli poikkeuksellista, jos joku ajoi yli sallittua 140 km/h. Suurin osa körötteli 120-130, kuten mekin. Myös maasturit ja muut suuret autot loistivat poissaolollaan, muoti on siellä mennyt pienempiin ja taloudellisempiin malleihin. Toki joitakin isoja Volvoja sekä Bemareita ja Audeja näkyi, mutta tottakai Saksassa! 

Ajoimme Dresdenin kautta Puolaan. Se raja vasta olikin yllätys! Tulimme kauniiseen Görlitzin kaupunkiin ja kappas vain - ylitimme sillan ja olimmekin yht'äkkiä Puolassa. Kaupunkikuva muuttui myös hieman nuhjuisemmaksi. Päätimme ajaa takaisin Saksanpuoliseen kaupunkiin ja viettää siellä vähän aikaa kun ei ollut kiirettä.

Puola onnistui tällä kertaa yllättämään positiivisesti! Upouusi moottoritie Saksan rajalta Varsovaan saakka, n. 500 km. Huono puoli, että bensa-asemia oli todella harvassa. Tietä sai ajaa 150 km ennenkuin tuli bensis vastaan. Taas oli onni matkassa, koska olimme tankanneet heti Görlitzin jälkeen. Navigaattori ei jostain syystä muutenkaan näyttänyt bensa-asemien sijaintia Puolassa. Tienvarsi oli autio ja tyhjä. Pelkkää tylsää, aukeaa peltomaisemaa. Ehkä kokemus tuntui vielä tylsemmältä upean vuoriston jälkeen. No, eiköhän sielläkin tienvarret muutu - tulee kuppiloita ja majataloja.

Kolmen viikon aikana oli Puolassa ehditty tehdä tietöitäkin! Varsovasta Liettuaan päin mentäessä oli laitettu toisaalle jo uutta asfalttia ja toisesta paikasta poistettu. Köröteltiin taas jonossa, hitaasti ja ohittajia väistellen rekkojen seassa. Yhdestä vastaan tulevasta letkasta laskin 44 rekkaa! Mihin ne kaikki menevät ja mistä ne tulevat?

Aika vaivattomasti löysimme sopivia hotelleja - kiitos Booking.com -sovelluksen! Ainoastaan ensimmäistä yöpymistä jouduimme Saksassa hakemaan, koska tapahtumien vuoksi hotellit olivat täynnä. Pimeys tuli myös aikaisin illalla, Italiassa oli jo klo 20.00 säkkipimeää. Olimme jo henkisesti valmistautuneet nukkumaan autossa kun osuimme Glasl's Landshotellin pihaan Zorneding -nimisessä pikkukaupungissa klo 21.30. Vain yksi huone vapaana, 122€. Siinä vaiheessa olisi saanut maksaa vaikka kaksinkertaisesti! Olipa upea paikka ja upea aamiainen, jos sattuu kohdalle, niin menkää ihmeessä.

Hotellien hinnat vaihtelivat 41-122€ aamiaisineen. Kaikissa oli kunnollinen suihku, mukava vuode ja runsas aamiainen, muuta emme tarvinneetkaan. Tallinnaan saavuimme pari tuntia ennen laivan lähtöaikaa, juuri sopivasti. 

Vielä pari huomiota Italiasta. 

Joka paikassa on IKEA, kyllä nuo ruotsalaiset osaavat bisneksen. Pelkästään Toscanan alueella näimme 3 IKEAa. Isäntäväkemmekin toimitti meille puhtaat liinavaatteet IKEAn kassissa.

Jälkiruokakahvi on AINA ja EHDOTTOMASTI espresso! Italialaisten mielestä vain moukat lisäävät kahviinsa maitoa muulloin kuin aamulla. Kahvi ei ole siellä muutenkaan seurustelujuoma, sehän nautitaan nopeasti tiskillä.

Nyt on vähän lattea olo, mutta ei kun seuraavaa matkaa suunnittelemaan. Ajatuksissa on mennä Adrianmeren puolelle, tutkimaan Marcheen ja Abruzzon seutuja - ehkä vähän pidemmäksi aikaa. Siellä on vähemmän turisteja ja helpompi tutustua ihan tavallisten italialaisten elämään. Toscana on huikaisevan kaunista seutua, mutta täynnä jenkkituristeja. Jenkit omistavat myös alueella suurimman osan loma-asunnoista.

Görlitz, Saksa-Puola, kaksoiskaupunki

Paluumatkan hotellit - Saksa, Puola × 2, Latvia

HINTAHUOMIOITA

Vuokra-asunto, 85 neliötä lähellä Firenzeä, 427€/kk, sähkö, vesi + lämmitys yht. n. 150€/kk. Kerrostaloissa on yleensä kaasuliesi, ei tietoa kaasun hinnasta.

Osakehuoneisto 90 neliötä, n. 20 km Firenzestä, 130 000€, siistikuntoinen.

Omakotitalo 120 neliötä, n. 15 km Firenzestä, tontti 700 neliötä, pihalla kauniit istutukset sekä iso terassi, 157 000€.

2 kpl aamiaissämpylöitä paperipussiin pakattuna 3,60€. 

Bensiini E95, hintahaarukka 1,45€-1,99€! Jep, HINTAVOITTAJA LÖYTYI! Olemme kotimatkalla ja 1,99€ bensalitrasta pyydettiin Brennerin solan varrella ennen Itävallan rajaa. Meillä oli jo onneksi tankki täynnä.

Brennerin sola sijaitsee 1375 m merenpinnan yläpuolella ja sen upeista alppimaisemista saa nauttia vajaa 300 km Pohjois-Italiassa ja Itävallassa kun kuljetaan Saksan kautta. Solaa on käytetty jo pronssikaudella meripihkan kauppareittinä. Kulku oli ehkä pikkuisen hitaampaa kuin tuo 90-130 vauhti, joka siellä nyt moottoritiellä vaihtelee.  

Noista edellä mainituista maisemista sai pulittaa tietullia 30,60€ - olivat joka sentin arvoisia. Harmi vain, että päivä oli harmaa ja utuinen.

Jatkuu taas myöhemmin...

TERVEHTIMISTÄ JA LIIKENNEYMPYRÖITÄ

Ihmiset ovat valtavan ystävällisiä ja suurin osa tervehtii täällä pikkukaupungissa. Joka suuntaan pitää sanoa tervehdys ja hyvät päivänjatkot. Melkein joka aamu näemme samat naamat pasticerian terassilla aamiaisella tai muuten vain hengailemassa, kun ohitamme sen autolle tai juna-asemalle mennessä. 

Emme ole oikein lämmenneet Firenzelle. Keskusta on suppealla alueella ja nähtävyydet  on pian katsottu ainakin ulkoapäin. Toki vietimme Uffizissa 5 tuntia kevyesti. Valtavien turistimäärien vuoksi hinnat ovat korkeita eikä keskiverto italialainen varmaan keskustan ökyliikkeistä vaatteitaan osta. Tavallisten ihmisten ostospaikat löytyvät sivummalta ja rautatieaseman läheisyydestä. Ydinkeskustassa emme ole nähneet kuin merkkiliikkeitä.

Kävimme itsekin merkkivaateliikkeiden outlet-alueella Sammezzanossa, kun tarkoituksena oli vierailla siellä sijaitsevassa linnassa ja puutarhassa. Linna olikin valitettavasti laittanut lapun luukulle pysyvästi. No, eikun Pradan, Guccin, Givenchyn ja kumppaneiden "halpoja" tuotteita tutkimaan. Joopa joo, hinnat siis noin 300€ - ääretön! 300 eurolla olisi saanut ruman Monclerin toppaliivin, ei tullut kauppoja, mutta kävin Guccin kahvilan vessassa. Ei ollut kummoinenkaan elämys. Ystävälliset pukumiehet kuitenkin availivat ovia ja hymyilivät naiselle, jolla oli 19 euron mekko. Ostoksilla oli paljon japanilaisia lökävaatteisiin pukeutuneita leidejä, ainoa ero minuun oli kai heidän olkapäillään keikkuvat Chanelin ja Pradan laukut. 

Firenzen kadut ovat kapeita ja ahtaita ja liikenneruuhkat järkyttäviä puhumattakaan autojen ohi joka puolelta suhahtavista skoottereista. Paikallisista autoista tuntuu myös puuttuvan vilkku kokonaan. Etuajo-oikeus on pelkkä vitsi, STOP-merkin takaa tullaan eteen ihan pokkana. Juu, olemme kuitenkin ajaneet Firenzessä, hengissä selvittiin vaikkei aina siltä vaikuttanut. Kävimme autolla Piazzale Michelangiololla, josta on komea näkymä yli Firenzen. Aukiolla on kopio Michelangelon Daavid-patsaasta. Vaikkei aukio olekaan enää varsinaista keskusta-aluetta, niin liikennemäärät ovat hurjia.

Tässä on myös pakko mainita liikenneympyrät, joita on paljon ja kaikkialla. Firenzen liikenneympyrät ovat aivan omaa luokkaansa. Siinä kun kyttäät navigaattorin ajolinjaa ja siinä ajavaa pientä autoa ja lasket liittymiä, menet aivan sekaisin kun ympyrästä erkaneekin erinäisiä "kinttupolkuja" sinne tänne, eivätkä ne ole mitään liittymiä. Isoissa liikenneympyröissä on vaikea hahmottaa kokonaisuutta ja viittoja on yleensä niin monta allekkain, ettei niitä edes ehdi lukea.

Maaseudulla tiet kulkevat pikkukaupunkien ja kylien läpi ja melkein kaikki risteykset ovat liikenneympyröitä. Niitä on suunnilleen kahden, kolmen kilometrin välein. Jos hyvin käy, saattaa pystyä ajamaan jopa 10 km ilman yhtään ympyrää, mutta se on jo luksusta. On ympyrä kuitenkin parempi kuin valoissa seisominen, paitsi siis Italiassa. Ympyrään tullaan Euroopan omistajan tavoin ja usein siinä ajavat joutuvat väistämään ja jarruttelemaan. Liikennevalot hillitsevät täälläkin pahimpia kaahailijoita.

YHÄ YLEMMÄS JA LISÄÄ MUTKIA

Viittaan edelliseen blogiin ja kerron, että meillä on nyt ylhäällä kaikkien suorien junien aikataulut Firenzen Stazione centralista Pontassieveen. Viimeinen juna lähtee illalla klo 23.40, joten voi siellä yömyöhäänkin notkua. 

Unohdin myöskin viimeksi mainita, että bussi no 12 jäi Stazione centralille ja sieltä menimme vielä pikkubussilla joen rantaan. Nyt tiedämme, että päärautatieasemalle on ydinkeskustasta lyhyt matka kävellä ja sieltä pääsee suoraan junalla Pontassieveen. Tietäisivätpä italialaiset itsekin yhtä paljon! Kaiken oppii kun vähän kotiutuu. Vaikka Firenze on suuri kaupunki, kaikki kuuluisimmat nähtävyydet ovat samassa läjässä, joten kävelymatkat ovat lyhyitä.

Viikonloppuna teimme maaseutukierroksia autolla. Kävimme Sienassa sekä kahdessa pikkukaupungissa, San Gimignanossa ja Castelfiorentinossa. Maisemat ovat henkeäsalpaavan kauniita ja tiet kiemurtelevat serpentiinien lailla mäkiä ylös ja alas. Nousimme ylös, ylös, ylös ja kävimme 1050 m korkeudessa. Minulla olivat korvat lukossa melkein koko viikonlopun.

Rufina

Siena

Siena

Castelfiorentino

Paikalliset huristelivat aikamoista ylinopeutta ja annoimme kiltisti tietä. Kun 50-60 km tuntinopeudella mennään neulansilmämutkaan 3-4 kertaa kilometrin matkalla, niin se on meille tarpeeksi kova vauhti. Paikalliset ajoivat vähintään seitsemääkymppiä, mutkissa toki vähän rauhallisemmin.

Kaupunkeihin ei ollut pitkä matka, mutta koska me pysähtelimme jatkuvasti ihastelemaan ja ihmettelemään, vietimme enemmän aikaa matkalla kuin kaupungeissa. Se oli oikeastaan tarkoituskin. Juuri kun luuli löytäneensä maailman kauneimman maiseman, vielä upeampi odotti muutaman kilometrin päässä. Kuvista ei todellakaan käy ilmi miten kaunista siellä oikeasti on.

Sienan keskusaukiolla, Piazza del Campolla järjestetään kaksi kertaa vuodessa Palio, laukkakilpailu, jossa 17 eri kaupunginosaa kilpailevat kukin yhden kilpailijan voimin voitosta. Nyt emme valitettavasti heppoja nähneet, mutta näimme kaksi perinteistä musiikkiesitystä ja kolme hääparia. Emme maistelleet viinejä, vaikka kuuluisaa viinitietä ajoimmekin. Huomasimme kyllä minkä tilan viiniköynnös näytti kuivuudesta kärsineeltä ja minkä tilan köynnöksiä oli onnistuttu kastelemaan tarpeeksi. 

Viikonlopun sateet jäivät heikoiksi. Perjantain ja lauantain välisenä yönä jyrisi ukkonen kunnolla, mutta viikonlopulle luvattu sade jäi aika vaatimattomaksi. Lämpötila huitelee ennusteiden mukaan +25 ja +28 välillä, mutta käytännössä se on auringossa yli +30 astetta edelleen. Siihenkin alkaa tottua.

EI MENNY NIINKUIN...

En ole oikein ehtinyt kirjoittamaan, koska tulemme joka ilta kämpille klo 20.00 jälkeen. Sitten pitää tietysti vielä tehdä ruokaa italialaiseen tyyliin myöhään ja hiuksiakin pitää ehtiä joskus pestä. 

Italiassa on lounasaika klo 12-15, sitten ravintolat ovat kiinni yleensä klo 19 asti, jolloin alkaa päivällisaika. Päivällistä tarjoillaan monissa ravintoloissa klo 23 asti. Kyllähän sitä kaikenlaista pientä syötävää saa koko päivän bistroista ja kahviloista, mutta oikeaa ruokaa tarjoillaan vain tiettynä aikoina.

Olemme tavallisesti syöneet lounaan ravintolassa tai haukanneet vain jotain pientä ja valmistaneet itse iltaruuan. Ravintolassa syöminen on kallista, koska pöydän kattausmaksu voi olla 6€/hlö eli kahdelta 12€! Ravintolahinnat ovat suunnilleen samaa luokkaa kuin Suomessa, mutta lisukkeista maksetaan erikseen. Esim. pääruoka 15€ + vihannekset/perunat 4€ + kattausmaksu 6€ = 25€. Siihen vielä juomat päälle ja vaikka kahvi/jälkiruoka, ei todellakaan jokapäiväistä ravintolasyömistä meillä. 

Pizzat ovat myös samassa hintaluokassa Suomen kanssa, mutta ah, se maku. Miten niin yksinkertaisista aineista saadaan niin hyvää! Kunnon pizzoja saa yleensä vasta illalla. Kiviuunia ei lämmitetä silloin tällöin. Se lämmitetään ennen päivällisaikaa ja on sitten koko illan kuumana.

Kahvin italialaiset siemailevat tiskin ääressä seisoen. Pöytään tarjoiltu kahvi on paljon kalliimpaa kuin tiskillä juotu. Turistit istuvat ja paikalliset seisovat, syynä on siis muukin kuin kohteliaisuus.

Piazzale Michelangelico, Daavid (kopio)

Piazzale Michelangelico

Duomo

Medicien kappeli

Perjantaina matkustimme junalla Firenzeen - tai oikeammin melkein Firenzeen. Campo di Marten rautatieasema, jonne Pontassieven juna tuli, sijaitsee tosi kaukana keskustasta. Sieltä jatkoimme opastuksen mukaan bussilla no 12 keskustaan, ihan Uffizin viereen Arno-joen rantaan. Bussiliput saimme mukavasti tupakkakaupasta ja ostimme myös paluuliput. Tähän saakka kaikki hienosti. Katselimme kaupunkia ja vierailimme Medicien kappelissa tuijottamassa uskomattoman upeita kalleuksia. Kävelimme Galileo-museossa ihmettelemässä ihmisen taitoa ja viisautta keksiä mitä taidokkaampia ja tarkempia mittauslaitteita sekä astronomiaan ja painovoimaan liittyviä vempaimia. Kaikki vielä hyvin ja aurinko paistoi.

Tuli aika lähteä takaisin Pontassieveen. Meillä oli jo paluumatkalle maksetut liput Campo di Marten rautatieasemalta. Mistähän lähtisi bussi no 12 sinne? No ei mistään, kukaan ei tiennyt. Se siis ilmestyy tyhjästä Campolle ajaakseen keskustaan tai vaihtaa numeroa kuten eräs Helsingin ratikkalinja. Päärautatieasemalla, Stazione centralella, ei tiedetty busseista mitään, mutta eräs virkailija arveli sen olevan bussi no 13. Ei löytynyt, kysyimme monilta, kukaan ei tiennyt. Meille neuvottiin bussi no 17 ja sellainen löytyi. Varmistimme vielä toiselta henkilöltä, että bussi pysähtyy varmaan Campo di Martella, "si, si" vastattiin. Ei pysähtynyt, istuimme kolme varttia bussissa todetaksemme, että olimme palanneet samaan paikkaan ja katselleet puoli Firenzeä bussin ikkunasta. No, liput maksoivat vain 1,20€/kpl.

Sitten ostamaan uusia lippuja kun entiset oli pyöräytetty loppuun. Päärautatieaseman tupakkakauppa ei myynyt bussilippuja, mutta lippuluukulla 8 myytiin myös niitä, paitsi että oli jono. Odotimme parikymmentä minuuttia, ystävällinen hymyilevä virkailija tarjosi taas bussia no 13, jota ei siis ollut lähimaillakaan. Toinen sanoi vierestä, että no 11 menee Campolle ja hymyili kauniisti. Ei ollut ihan varma missä pysäkki oli. Bussipysäkki löytyi, mutta linjalta ei löytynyt meidän pysäkkiämme. Kysyimme taas muilta, kukaan ei tiennyt.

Soitin vuokraemäntä Mauralle, hän sanoi, että bussi on toivotonta touhua, tulkaa junalla. Ensin pitää ottaa Arezzoon vievä juna ja varmistaa, että se pysähtyy Campolla ja vaihtaa siellä Pontassieven junaan. Sanoin, että meillä on maksetut junaliput vasta Campolta alkaen. "No problem, nouskaa vain junaan ja vaihtakaa Campolla".
Teimme niin ja odotimme Campolla yli puoli tuntia junaa, joka oli vartin myöhässä. Olimme lähdössä Firenzen keskustasta n. 17.30. Pontassievessä olimme klo 21.15. Alle puolen tunnin matka kesti siis 3 tuntia ja 45 minuuttia. NYT meillä on hyvät juna-aikataulut.

Seuraavalla kerralla kirjoittelen Chiantin alueen serpentiiniteistä ja uskomattoman kauniista maisemista. Se oli hyvä reissu - omalla autolla!

SADETTA ODOTETTAVISSA

Tämän päivän vietimme "kotikaupungissa". Kävelimme aamupäivällä kaupungilla ja joen rannassa, mutta kun lämpötila kohosi yli +30, lähdimme paikallisten tavoin viettämään siestaa viileämpiin sisätiloihin. Olimme myös aika väsyneitä matkasta, joten tämä päivä otettiin rennosti.

Täällä on satanut viimeksi huhtikuussa! ja se näkyy kaikkialla. Lucifer on polttanut ruohon ruskeaksi ja vihannessato on jäänyt huonoksi. Paikallisia tuotteita ei paljon kaupoissa näy. Ainoastaan kaupunkia halkovan Sieve -joen rannassa on vehreämpää, mutta joki on kutistunut aika pieneksi. Nyt on alueelle luvattu sadetta ja ukkosta huomisesta alkaen viikonlopuksi. Ei se meitä haittaa, tulee alas mitä tulee, onhan tässä sateeseen totuttu.

Pontassievessä on ollut asutusta jo 500 vuotta ennen ajanlaskumme alkua! Vanhan kaupungin kadut ovat niin kapeita, ettei siellä isolla autolla mahtuisi ajamaankaan. Kaduilla joutuu myös kiipeämään aika jyrkkiä mäkiä. Täällä on kuitenkin kaikki kävelymatkan päässä eikä kaupungissa ajaminen ole muutenkaan suositeltavaa. 

Ajamisesta puheen ollen päästäänkin polttoainehintoihin. Italiassa on korkea työttömyysaste ja matala tulotaso, mutta paljon autoja. E95 maksaa näkemämme perusteella 1,45-1,88 €/litra. Tuo 1,88 € oli hinta Itävallan rajan jälkeen moottoritien varrella palvelupisteessä. Itse tankaten hinta olisi ollut vain 1,68 €. Onneksi ei tarvinnut tankata.

Vuokraisäntämme Leonardo kertoi, että monissa perheissä on VÄHINTÄÄN kaksi autoa. Toinen on yleensä Fiat Panda (se uusi, hienompi malli) ja toinen usein Ford tai Folkkari - sainpa siihenkin F-kirjaimen. Mistähän he tinkivät kun vaatteetkin ovat yleensä viimeisen päälle tai muuten vaan löytyy tyylikkyyttä. Kylmässä pohjolassa on tietysti muutenkin suuremmat elinkustannukset kuin lämpimässä Italiassa. Täällä näkee kyllä sellaisiakin autoja, joista ei tiedä pitääkö ruoste ne kasassa vai onko ne niputettu mustekaloilla kiinni. Näkeehän niitä tosin Suomessakin!

Huomenna menemme junalla Firenzeen, ihan vaan tekemään yleissilmäyksen. Nyt jo etukäteen naurattaa tuo yleissilmäysajatus, koska se ei taida yhdessä päivässä onnistua. Jos tulee kovakin ukkosmyrsky, niin pitää viettää aikaa sisätiloissa. Löytyisiköhän jostain kauppakeskuksesta sitä italialaista tyylikkyyttä meikäläisellekin.

ALAMÄKEÄ PONTASSIEVEEN

Vihdoinkin perillä ja loppumatka olikin todellista alamäkeä, mutta onneksi vain noin autoilun kannalta. Viime yön yövyimme jo Italian puolella Padovan liepeillä Hotel Petrarcassa ja oli aika hulppea huone 70 € hintaan. Huone olisi maksanut vain 50 €, mutta aamiaisen kanssa tuon seitsemänkymppiä. Neliöitä oli vähintään 50 ja kylppäriin olisi voinut piilottaa norsun. 

Heti Itävalta-Italia -rajan jälkeen alkoivat mahtavat Pohjois-Italian alpit ja ajelimme niiden keskellä mäkiä ylös ja alas aivan hurmaantuneina upeista maisemista. Minä olin ajovuorossa ja mies sai vapaasti ihailla. Ei ollut paljon liikennettä, joten pystyin itsekin katselemaan ympärilleni. Siellä ei ruuhka-aikaan kannata pahemmin irrottaa katsetta tiestä, koska mutka tulee mutkan jälkeen ja monessa paikassa on vain yksi kaista suuntaansa tietöiden takia. Tie on kuitenkin moottoritie vähintään kaksine samansuuntaisine kaistoineen ja sallittu nopeus 110 km/h. Siitä ilosta saimme maksaa 17 € tiemaksua rajalta Padovaan saakka.

Tunneleita oli lukemattomia. Pituus vaihteli muutamasta kilometristä satoihin metreihin. Ne olivat niin kapeita, ettei edes jalankulkija olisi mahtunut siellä ajotien vieressä kävelemään. Valaistus oli kuitenkin hyvä eikä ahtaan paikan kammoa siksi tullut. 

Padovasta Bolognaan otimme maksuttoman reitin ja tarkoitus oli jatkaa sitä Firenzeen saakka. Jouduimme kuitenkin Bolognan keskustaan, vaikka tarkoitus oli kiertää se (ainahan me "joudumme" johonkin) ja aikamme pyörittyämme oli pakko luovuttaa ja antaa herra Navigaattorin ohjata meidät Firenzeen vievälle A-1 moottoritielle. Hinta Firenzeen 10,60 €. Maksu tapahtuu siten, että motarin alussa ovat portit, joille ajettaessa lipuke ilmestyy automaattisesti pömpelistä ja motarilta poistuttaessa ovat uudet portit ja pömpelit, joihin lipuke työnnetään ja ruutuun ilmestyvä summa maksetaan. Lipuke pyydetään säilyttämään 5 v. mahdollisten epäselvyyksien vuoksi, mutta kun pömpeli ei anna sitä enää maksun jälkeen takaisin!! Italialaista huumoria?

Sitten alkoivat taas tunnelit - ja alamäki. Nyt ei puhutakaan enää muutaman kilometrin pituisista tunneleista vaan reilusti yli 5 km pituisista. Olivat leveitä ja hyvin valaistuja, mutta siellä iski pienoinen ahdistus. Tunneleita oli perä perään n. 60 km matkalla ja koko ajan alamäkeä. Asuntomme isäntäväki kertoi, että olimme olleet yli 1000 m korkeudessa ja onhan se loivana alamäkenä pitkä, kun ei voi pystysuoraan laskeutua. Voi että, kun teimme virhearvion! Valitsimme Firenze express -reitin Firenze Panoramic sijaan. Panoramassa ei mennä tunneleissa, vaan nähdään KOKO MAISEMA, eikä matka kestä kuin n. puoli tuntia kauemmin. Korkeanpaikan kammoisten ei kuitenkaan kannata sitä ottaa, koska vuorten välissä mennään TOSI korkeilla silloilla.

Isäntäparimme Maura ja Leonardo ovat ystävällisiä, avuliaita ja tunkeilemattomia. He asuvat saman kadun varrella ja antavat meidän olla rauhassa kahden huoneen ja keittiön asunnossamme. Ovat kuitenkin lähellä jos tulee ongelmia. Puhtaat liinavaatteet he toimittavat meille oveen ripustamassaan kassissa ja me vuorostamme laitamme sinne likaiset. Aloimme heti tuntea itsemme paikkakuntalaisiksi, kun kävimme ruokakaupassa isäntäväen meille antaman vedettävän kauppakassin kanssa. Melkein kaikilla oli samanlainen, täällä ei turhia muovikasseja käytetä.